Pohjoismainen Han Moo Do -kamppailulaji (Finland Han Moo Do) perustettiin Suomessa eteläkorealaisen opettaja Young Sukin (Soon Yoon Hwang s. 1954) toimesta vuonna 1989. Lajin ajatus oli yhdistää monipuolisesti eri kamppailutaitoja yhdeksi eheäksi ja saavutettavaksi kokonaisuudeksi. Ensimmäinen seura perustettiin Kauhavalle ja laji oli 2000-luvun alussa levinnyt joka puolelle Suomea. Lajinimestä käytetään nykyisin myös kirjoitusasua Hanmoodo.

Young Sukin vaikutettua erityisesti Pohjanmaalla, lajin alkuaikoina Keski-Suomessa lajia opetti ja levitti opettaja Jinsu (Mun Gi Choi) vuoteen 1995 saakka. Young Sukin veljenpoika Inseon Hwang, joka myös osallistui aktiivisesti lajin levitykseen, ryhtyi Han Moo Don ammattiopettajaksi vuonna 2001 vastuullaan Etelä-Suomen seurat. Lajin levitystyöhön, kuin muuhunkin lajitoiminnan järjestelyyn, antoivat suuren panoksensa myös suomalaiset lajiaktiivit. Suurin piirtein kuvattuna laji levisi vuosina 1989-2001 ensin Pohjanmaalle, siitä Keski-Suomeen, Pohjois-Suomeen, Itä-Suomeen, Varsinais-Suomeen ja viimeisenä Uudellemaalle.

Laji kehittyi paljon erityisesti ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Vaikka Young Sukin selkeä päälaji oli Taekwondo, hänen elämäntyylilleen omistautuneena, asiaansa perehtyneenä ja näkemystä omaavana kamppailijana onnistui yhdistää oman harjoittelunsa kautta lyönnit, potkut, askellukset, torjunnat, putoamis- ja alasvientitekniikat, nivellukko- ja muut hallintatekniikat, mattopaini-, nunchaku-, keppi- ja miekkatekniikat sekä murskaustekniikat lopulta toimivaksi ja mielekkääksi kamppailu- ja itsepuolustuskokonaisuudeksi sekä elämäntaidoksi, joka nojasi vahvasti näkemyksensä mukaisiin moodo-arvoihin. 

Hän perusti lajinsa periaatteelle, jossa heikompi voi voittaa vahvemman. Tämä tarkoitti voiman väistämistä, myötäämistä ja hyödyntämistä sekä tarkkaan ajoitettuja vastaiskuja päälle kävijän heikkoon valmiuteen, tasapainoon ja kohtaan. Hän loi monipuolisen tekniikkakirjon liike- ja kamppailuperiaatteiden punaisen langan ympärille sekä nivoi kamppailu-urheilulliset lyhemmän aikajänteen elementit kestävän elämäntaidon kanssa sulaan sopuun. Kuten hän Kokkolalaisessa televisiolähetyksessä 90-luvun alussa kuvaili harmoniaan pyrkivää lajiaan: "Han Moo Do on pehmeä ja kova laji, molemmat yhteensä". Lajin pariin olivat tervetulleita kaikki.

Vaikka laji oli alkuaikoina erityisen vahvasti työn alla, Young Suk kehitti itseään ahkerasti ja määrätietoisesti harjoittelemalla useita lajeja omaa moodo-näkemystään kohti ja opetti sitä intohimoisesti lähimmille oppilailleen. Suullisesti hän on kertonut oman lajin moodo-ajatuksensa kirkastuneen vasta 1995 tienoilla. Lajin sisältö vakiintuikin enemmän vasta 2000-luvun taitteessa, vaikka kehitystyö edelleen jatkui. Opettaja Young Suk perehtyi selkeästi myös muihin kuin suoraan harjoittelemiinsa kamppailuoppeihin. Hänellä on ollut aktiivisesti tapana kertoa oppilailleen mm. Bruce Leen ajatuksia, joilla on edelleen paikkansa myös kehittämässään lajissa. Vaikka Han Moo Dossa ei tarvinnut kilpailla, Young Suk sai harrastajat ymmärtämään moodo-kilpailun merkitystä itsensä haastamisen ja kehittämisen areenana. Oli keskeneräisyyttä sitten vielä harjoitellussa lajisisällössä, omaksutussa lajitaidossa tai harrastajassa itsessään, harrastaja saattoi silti astella matolle haastamaan itseään käytännössä ja kokea aitoa kamppailua sekä kehitystä sen kautta.

Ilmiöksi erityisesti nuorten keskuudessa kasvanutta lajia yritettiin aivan 2000-luvun alussa levittää Norjaan, Ruotsiin, Tanskaan sekä vähän myöhemmin myös Irlantiin ja Latviaan, muttei toimintaa saatu vakiintumaan. Kansainvälistymistavoitteiden vuoksi opettaja Young Suk harkitsi lajin nimen muuttamista, sillä maailmalla harjoiteltiin myös muita saman nimisiä kamppailulajeja, joilla ei ollut muuta yhteistä pohjoismaisen Han Moo Don kanssa kuin korealaiset juuret. Nimenvaihdosta ei koskaan toteutettu, vaikkakin Chi Woo Do -nimi löysi tiensä mm. Norjassa käytettyihin mainosjulisteisiin. 

Opettaja Young Suk on ansioituneesta kamppailijaperheestä, jonka alaisuudessa on toiminut myös muiden kamppailulajien toimintaa Suomessa.  Tästä syystä Han Moo Do:lla on ollut Hoi Jeon Moo Sool -kamppailulajin kanssa Suomessa "sisarlaji"-asema, jolloin lajiharrastajat ovat mm. voineet kilpailla toistensa kilpailuissa harrastamatta kuitenkaan toista lajia. Hoi Jeon Moo Soolin, joka kulki vuosituhannen vaihteessa hetken Suomessa nimellä Tolkido, pääopettajina ovat toimineet Suomessa sekä Young Suk että Inseon Hwang. Tämä on menneisyydessä mahdollistanut myös Han Moo Do -harrastajien osallistumisen kansainvälisen sisarlajinsa MM-kilpailuihin, joissa menestyminen toi paljon näkyvyyttä Han Moo Dolle. 

1990-luvulla MM-kilpailuista toivat kultaa Suomeen Han Moo Do-vaikuttajat Inseon Hwang ja Inkwon Hwang. 2000-luvulla myös uuden polven tekijöitä menestyi kasvavassa määrin ja kultaa toivat Inseon Hwang, Sami Junikka, Marko Kokki, Aslak de Silva, Vesa Herronen, Ville Wacklin, Jori Pisilä, Jarno Pukkila ja Jarno Strengell. Siinä missä MM-kilpailuihin valittiin aiemmin vain mustavöisiä harrastajia, 2010-luvulla MM-kisoihin valittiin myös henkilöitä, joilla ei vielä mustaa vyötä ollut. Tuolla vuosikymmenellä kultaa saavuttivat Mikael Räsänen, Christian Pöyhönen, Toni Lepistö, Emmi Seppälä, Riina Tuhkasaari, Elias Heikkilä, Stella Vuorio ja Konsta Nisula.

Han Moo Dolla on ollut myös kilpailuyhteistyötä Hoi Jeon Moo Soolin lisäksi mm. Taekwondon (WTF) kanssa, mikä on luonnollista, sillä Young Suk tuli alun perin Suomeen opettamaan Taekwondoa veljensä jalanjäljissä: Taekwondon Suomeen 70-luvun lopulla tuonut suurmestari Dae Jin Hwang on Young Sukin isoveli ja Inseon Hwangin isä. Myös Inseonin pikkuveli Inkwon Hwang on osallistunut Han Moo Do:n edistämiseen mm. esiintymällä Han Moo Do -näytöksissä vielä aivan 90-luvun lopussa. Jos haluat tutustua enemmän Hwangin perheen historiaan, kirjan Dae Jin Hwangista voi ladata täältä: https://www.stu.fi/fi/index.php/stu/suurmestari-hwang-suomen-taekwondon-isa

Han Moo Do- ja Hoi Jeon Moo Sool -seurojen kattojärjestönä toimi vuosina 1996-2024 Suomen Oriental Moo Do -liitto (jäsenlajeina alkuaikoina myös Taekwondo, ja myöhemmin Jangsu ja Boreal Hanmoodo). Lajien välinen yhteistyö ja keskinäinen kilpailu hyvässä hengessä Han Moo Do -säännöillä käytävissä Oriental Moo Do -kilpailuissa toi näkyvyyttä Han Moo Do:lle suomalaisessa kamppailuyhteisössä, sillä kilpailuihin osallistui myös jäsenlajien ulkopuolelta väkeä. Muun muassa Kudokwan Hapkidosta, Shukokai Karatesta, ITF-Taekwon-do:sta, Sandasta ja Tang Lang Quan-Kungfusta osallistuttiin.

Noin vuoden 2005 paikkeilla Suomessa puhuttiin parhaillaan olleen jopa 80 Han Moo Do -seuraa ja peräti 3000 harrastajaa. Tarkkoja määriä on kuitenkin mahdoton sanoa. Kansallisten tapahtumien vuosikalenteri oli tuolloin valtavan aktiivinen. Pelkästään kilpailuja saattoi olla vuositasolla yli kymmenet. Yksittäisissä suuremmissa kilpailuissa saatettiin kilpailla kymmenellä tatamilla yhtä aikaa ja osallistujia saattoi olla pitkälle yli 500. Myös kilpailumuotoja oli lukuisia. Kaiken tämän järjestämiseen tarvittiin tietysti valtava määrä vapaaehtoistyövoimaa. 

Opettaja Young Sukin arki kului lajin kasvettua suurelta osin autossa, sillä hän kiersi ympäri Suomea opettamassa. Aktiivisimmat oppilaansa seurasivat häntä eri paikkakunnille ympäri Suomen näillä matkoillaan. Kesäisin hän haki lisää oppia Etelä-Koreasta. Lajin opetussisältö notkahtelikin eteenpäin opettajan Korean matkojen myötä. Young Suk piti pitkään Han Moo Don vyöarvonaan Hoi Jeon Moo Soolissa saavuttamaansa dan-arvoa. Lajin suosion vuosilta saakka hän on kantanut Han Moo Dossa vyöarvoa 8.dan.

Jotta pääset käsiksi pohjoismaisen Han Moo Do:n syntyyn paremmin, lue alta opettaja Young Sukin harjoitteluhistoriasta. Tämä on kirjoitettu Inseon Hwangin vuonna 2003 kirjoittaman tekstin pohjalta.

Musta vyö Ji Do -Kwanille 15-vuotiaana vuonna 1969

Opettaja Young Suk syntyi vuonna 1954 lähellä Iksanin kaupunkia Etelä-Koreassa. Hänen kaikki veljensä harrastivat kamppailua. Young Suk harjoitteli Ji Do -Kwanissa joka oli yksi seitsemästä tyylisuunnasta, joista Korean poliittisen voiman painostuksesta rakentui lopulta Korean kansallislaji Taekwondo. 

Ensimmäisen mustan vyönsä Young Suk suoritti Ji Do -Kwanille vuonna 1969 ja tämän jälkeen myös muut vyöarvonsa vuoteen 1978 asti, jonka jälkeen arvot on suoritettu suoraan Korean Taekwondoliitolle. Ji Do-Kwanissa oli vuoteen 1978 saakka suurmestarina Joong Uh Lee (lisäys: Lee Chong‑Woo), jolle vyöt suoritettiin. 

Opinnot ja Taekwondon harjoittelu Etelä-Koreassa

Taitojensa ja kuntonsa ylläpitämiseksi lukioikäisenä Young Suk harjoitteli Taekwondoa veljensä valmentaman Taekwondo-ryhmän kanssa. Lukion jälkeen hän opiskeli Soon Kyoung Kwanin yliopistossa Seoulissa. Hänen pääaineensa oli korean kieli. Tänä aikana hän harjoitteli Taekwondoa suurmestari Joong Uh Leen Seoulin salilla. 

Young Suk opiskeli yliopistossa ensin pari vuotta, jonka jälkeen hän lähti armeijaan, jota kesti yli kolme vuotta. Korean armeijassa Taekwondon harjoittelu oli pakollinen osa palvelusta. Young Suk palasi armeijan jälkeen yliopisto-opintojensa pariin. Hän valmistui korean kielen opettajaksi ja myös toimi opettajana kolme vuotta. 

Tie Suomeen ja Han Moo Don perustaminen

Vuonna 1986, kun Young Suk muutti Suomeen opettamaan kamppailulajeja, hänellä oli Taekwondossa viidennen danin musta vyö. Ammattiopettajuus mahdollisti hänelle täysipäiväisen harjoittelun ja kamppailulajitoimintaan panostamisen: omistautumisen Moo Do-elämälle. 

Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1989 Young Suk perusti oman lajinsa Han Moo Don. Hän halusi sen olevan monipuolinen ja kaikenlaisille ihmisille saavutettava itsepuolustuslaji. Ensimmäinen seura perustettiin Kauhavalle, jonka jälkeen toiminta laajeni Etelä-Pohjanmaan alueelle. Lajin aloittamisvaiheessa Young Sukin osaamiseen vaikutti kamppailulajeista luonnollisesti eniten Taekwondo. Young Suk halusi lajistaan monipuolisen, jonka vuoksi hänen tarvitsi kehittää ja laajentaa taitojaan. Hän aloitti heti 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa useiden uusien itsepuolustuslajien harrastamisen. 

Hoi Jeon Moo Soolin harjoittelu, lajiyhteistyö ja lajin maahantuonti

Opettaja Young Sukin itsensä mukaan hänelle merkittävin uusi laji oli 1980- ja 1990-lukujen taitteessa aloittamansa Hoi Jeon Moo Sool, jonka myötä hänen taitonsa kehittyivät nopeasti. Hän harjoitteli lajin perustajan, suurmestari Myoung Jae Okin opastuksella. Yhteistyö suurmestari Myoungin kanssa jatkui ja Hoi Jeon Moo Sool tuotiin Suomeen vuonna 1991. 

Tämän toteuttamiseksi Suurmestari Myoung Jae Okin ehtona oli se, että Suomen pääopettajalla piti olla ylemmän opettajan taidot ja vyöarvo. Hoi Jeon Moo Sool toiminnan alkaessa Suomessa Young Sukilla oli suurmestarin myöntämä kuuden danin musta vyö. Myöhemmin Young Suk toimi myös Hoi Jeon Moo Soolin Euroopan pääopettajana.

Osaaminen itämaisissa kamppailulajeissa laajenee ja syvenee

Hoi Jeon Moo Sool korosti pehmeitä ja pyöreitä liikkeitä. Tämän johdosta Young Suk halusi opiskella myös muita lajeja, joissa korostui samankaltaiset periaatteet. Vuonna 1992 hän aloitti Taichin harjoittelun Korean Taichi -liiton perustajan ja varapuheenjohtajan, mestari Chan Leen, kanssa, joka oli Korean paras Taichi-taituri. Hänen ehdotuksestaan Young Suk harjoitteli myös Kungfua.

Vuonna 1992 Young Suk aloitti myös korealaisten miekkailutaitojensa syventämisen harjoittelemalla He Dong Kumdoa (lisäys: useita kirjoitusasuja mm. Haidong Gumdo, Haedong Kumdo). Samalla hän jatkoi Hoi Jeon Moo Soolin -miekkailutaidon harjoittelua, jossa hän on saavuttanut viidennen danin mustan vyön vuonna 1996. Hoi Jeon Moo Soolissa käsi-, jalka- ja asetekniikat olivat eri tekniikkaosa-alueita ja niissä suoritettiin omat dan arvonsa.

Vuonna 1992 opettaja Young Suk suoritti myös kuudennen dan-arvonsa Taekwondossa. Vuonna 1994 hän aloitti Ki Cheon Mun -harjoittelun. Kyseessä on perinteinen korealainen terveys- ja itsepuolustuslaji. Vuonna 1996 suurmestari Myoung Jae Ok myönsi Young Sukille seitsemän danin mustan vyön Hoi jeon Moo Soolissa. Myöntämisen perusteina olivat hyvät taidot ja Suomessa menestyksekkäästi onnistuneiden maailmanmestaruuskilpailujen järjestely.

Ottelemisen arvostus ja länsimaiset vaikutteet

Koska Young Suk on aina arvostanut ottelemista, hän aloitti painiin tutustumisen vuonna 1998 ja nyrkkeilyyn tutustumisen vuonna 2000. Hän on harjoitellut painia muun muassa Seoulin urheilulukiolaisten painiryhmän, jonka valmennustaan pidetään Korean parhaana, kanssa. Kyseisestä koulusta on tullut korean- ja maailmanmestareita. Nyrkkeilyä hän harjoitteli WMA:n ja WBC:n maailmanmestari (1988-1990) Moon Soon Gilin salilla. Gil puolusti WMA:n mestaruutta kolme kertaa ja WBC:n mestaruutta peräti kymmenen kertaa.

Young Suk oli laittanut merkille, että kaikista edistyneimmillä harrastajilla lajista riippumatta oli muita parempaa vartalonhallintaa ja reaktiokykyä ja heidän liikkeensä olivat pehmeitä ja sulavia. Voittajiksi hänen mukaansa selvisivät yleensä ne, jotka kykenivät pysymään henkisesti tasapainoisina ja rauhallisina. Mestaritasolle edenneet henkilöt harjoittelivat aktiivisesti ja noudattivat terveellistä elämäntapaa. 

Young Sukin näkemysten ja yllämainituista lajeista saatujen kokemusten pohjalta kehittyi Suomessa perustettu Han Moo Do, joka oli 2000-luvun alkupuolella yksi Suomen suurimmista kamppailulajeista. 

Lähde: Hwang, Inseon 2003: Opettaja Young Sukin harjoitteluhistoria. Artikkeli oli saatavilla www.hanmoodonet.com sivuston uutisissa 20. lokakuuta 2004 osoitteessa https://www.hanmoodonet.com/uutiset/uutinen027.html Se julkaistiin 17.11.2003. Tämän version voi tarkistaa Wayback Machinen kautta osoitteesta: https://web.archive.org/web/20040710182349/https://hanmoodonet.com/uutiset/uutinen027.html Viitattu 11.7.2025. 

Lisää Han Moo Do:n perustajasta, ajatuksistaan ja suunnitelmistaan

Jouni Mustosen haastattelussa vuonna 2000 Young Suk kertoi syntymäajakseen 10.11.1954. Haastattelun aikaan hän kertoi asuvansa Etelä-Koreassa ollessaan sen pääkaupungissa Seoulissa. Hän kertoi ennen Han Moo Do:n perustamista toimineensa Helsingin seudulla Taekwondo-opettajana, kunnes sai idean uudesta lajista.

Uuden monipuolisen lajinsa luomisen hän kertoi tuntuneen aikanaan luonnolliselta, sillä moni sen aikakauden laji korosti suppeita osa-alueita kamppailusta. Hän koki, että kamppailun laaja ymmärrys oli lähempänä alkuperäistä tapaa, jolle oli myös harrastajien keskuudessa kysyntää.

Korealaisten ja suomalaisten harjoittelueroista Young Suk oli sitä mieltä, että korealaiset suhtautuivat harjoitteluunsa suomalaisia vakavammin ja olivat tämän johdosta pitkäjänteisempiä. Korealaisilla oli hänen mukaansa myös läheisempi suhde opettajiinsa. 

Omasta ja lajinsa tulevaisuudesta Young Suk kertoi tuolloin, että hän kehittäisi Suomen toimintaa vielä kahden vuoden ajan, jonka jälkeen hän muuttaisi Norjaan ja aloittaisi lajin opetuksen siellä sekä myös Ruotsissa. Tavoitteenaan oli saada laji toimivaksi ensin Pohjoismaissa. Sen jälkeen hän halusi Yhdysvaltoihin opettamaan ja luomaan sieltä käsin kansainvälisen kilpailu- ja opetusorganisaation.

Lähde: Mustonen, Jouni 2000: Young Sukin haastattelu. Artikkeli oli saatavilla www.hanmoodonet.com sivuston arkistossa 20. lokakuuta 2004 osoitteessa: https://hanmoodonet.com/arkisto.html Tämän version voi tarkistaa Wayback Machinen kautta osoitteesta: https://web.archive.org/web/20040807185618/https://hanmoodonet.com/arkisto.html#yshaastattelu1 Viitattu 11.7.2025.  

Young Sukin tavoite osittain toteutui, kun Hanmoodo vietiin Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Maihin tosin muuttivat seuratoimintaa järjestämään Young Sukin suomalaiset oppilaat. Opettajat Young Suk ja Inseon osallistuivat kyllä aktiivisesti lajin levitykseen ulkomaille niin kuin tekivät myös oppilaistaan koostuvat näytösryhmittymät - tosin Suomesta käsin.

Norjaan 2003

Elokuussa 2003 Norjaan lähtivät Aslak de Silva ja Jori Pisilä. Toimintaa valmisteltiin paikkakunnille: Fredrikstad, Moss, Mysen, Askim, Dröbak sekä Ås. Suomesta saapui lajia edustamaan näytösryhmä, johon kuuluivat opettaja Young Suk, Marko Kokki, Antti Junikka, Matti Kangas ja Anne Leinonen. Kokki ja Junikka olivat de Silvan ja Pisilän lailla jo hyvin aktiivisesti kiertäneet pitkin Suomea - Young Sukin kanssa tai pyynnöstään - leireillä ja lajinäytöksiä tekemässä. Aslakilla ja Jorilla oli alle kuukausi aikaa saada puitteet lajitoiminnalle ja näytöksiin väkeä, kun jo 30.8.2003 pidettiin ensimmäinen Han Moo Don lajinäytös Suomen rajojen ulkopuolella. 

Kurssit aloitettiin kaikissa kuudessa seurassa  Suosio vaihteli muutamasta harrastajasta reiluun kahteen kymmeneen per seura. Norjassa kävivät vierailulla, harjoittelemassa ja näytöstelemässä myös Elisa Anttiroiko, Seppo Iivonen, Topi Palsa ja Sami Karjalainen. Näiden reissujen aikana laji sai lisänäkyvyyttä paikkakunnilla ja uudet seuratkin nousivat Rakkestadiin ja Rådeen. Ensimmäiset keltaiset vyöt suoritettiin Norjassa joulukuun alussa 2003. 

Jori Pisilä matkusti yksin tammikuun 2004 alkupuolella takaisin Norjaan. Hän aloitti valmistelut uusia kursseja varten, sekä jatkoi vanhojen kurssien vetämistä. Näytösryhmä johon kuuluivat Suomea jo aktiivisesti kiertänyt näytöskonkari Janne Harju, Jari Leppiniemi sekä Elisa Anttiroiko saapuivat Aslak de Silvan mukana helmikuun alussa. Ohjelmassa oli peräti neljätoista näytöstä seitsemän päivän aikana, mikä oli fyysisesti raskas koetus. Osassa näytöksiä oli mukavat toistasataa katsojaa ja Han Moo Do pääsi myös norjalaiseen TV-lähetykseen.  

Pohjoismaiden Han Moo Do -toimintaa tukemaan perustettiin Nordisk Han Moo Do förbund rf. (Pohjoismaiden Han Moo Do -liitto ry).

2004 Ruotsiin ja Tanskaan

Elokuun lopussa 2004 Ville Wacklin, Tuomas Turunen ja Aslak de Silva suuntasivat matkansa Göteborgiin aloittamaan Han Moo Do toimintaa Ruotsissa sekä opiskelemaan Göteborgin yliopistossa. Kuukautta myöhemmin Suomesta tuli perässä aikaisempaa kookkaampi näytösryhmä, johon kuuluivat opettaja Inseon Hwang, Antti Junikka, Matti Kangas, Anne Leinonen, Liisa Väisänen, Janne Mennala sekä Mikko Hannuniemi. Suuremmalla näytösryhmällä saatiin laskettua näytöskiertueen kuormitusta. Koska lajin levitystyötä tehtiin samanaikaisesti myös Tanskassa, opettaja Inseon lähti jo ennen viimeistä Ruotsin näytöstä auttaakseen Tanskan toiminnan avausta. Toiminta saatiin käyntiin Göteborgin keskustassa, Hisingenissä, Alingsåsissa, Kungälvissä ja Mölndalissa. Ensimmäiset vyökokeet ja leirit pidettiin Ruotsissa marraskuun lopussa 2004, jolloin opettaja Inseon vieraili Ruotsissa uudemman kerran. Tammikuussa alkoi toiminta vielä Frölundassa ja lajiharjoituksia pyöri yhtä aikaa kuudessa eri paikassa. 

Han Moo Do toiminta Tanskassa, Jyllannin itäosassa, alkoi syksyllä 2004, kun Seppo Iivonen muutti Vejleen. Tanskan ensimmäiset näytökset pidettiin syyskuun lopussa. Näytösryhmään kuuluivat Inseon Hwang, Jarno Pukkila, Topi Palsa, Wayna Moncada ja Anne Lampinen. Näytöksiä järjestettiin Vejlessä ja Fredericiassa, joista Vejle saatiin käyntiin jo 2004 puolella Frederician lykkäännyttyä 2005 keväälle. 

Keväällä 2005 Tanskassa alkoi toiminta kahdella paikkakunnalla. Tarkoitus oli Vejlen alueen (Vejle, Fredericia ja Kolding) toiminnan aloittamisen jatkaa Han Moo Don viemistä sekä Jyllannissa pohjoiseen että Fynin saarelle.

Kansainvälinen kilpailutoiminta käynnistettiin mutta toiminta ulkomailla hiipui

Vuonna 2005 järjestettiin Ruotsin Kungälvissä kansainväliset Han Moo Do Nordic Games -kilpailut. Paikalle saapui myös näytösryhmä, johon kuuluivat Inseon Hwang, Ari Moilanen, Esa Moilanen, Heli Salapuro sekä Esko Terho. Kilpailut olivat pienet mutta niihin kuitenkin osallistui ottelijoita kaikista Han Moo Don neljästä maasta.

Jori Pisilän jälkeen 2005 viimeisenä suomalaisena paikallisten seurojen tueksi Norjaan muutti Sami Karjalainen, joka asui Norjassa vuoteen 2007 saakka. Ruotsista suomalaiset Han Moo Do -aktiivit poistuivat 2006. Tanskaan Seppo Iivosen jälkeen muutti toiminnasta vastaamaan Juha-Matti Savolainen, joka myös jäi maahan asumaan pysyvämmin. 2007 tienoilla niin Norjan, Ruotsin kuin Tanskankin toiminta kuihtui suomalaisten lajiaktiivien löydettyä muuta tekemistä. Lajin eteen tehty kova työ ei palkinnut tekijäänsä siten, että se olisi ollut kestävällä pohjalla. Samanaikaisesti Han Moo Don tila Suomessa oli heikentynyt merkittävästi.

Myös Irlannissa kävi 2010 Han Moo Don näytösryhmä, joka teki Traleen alueella huikeat yksitoista näytöstä kolmeen päivään. Ryhmään kuuluivat Wayna Moncada, Topi Palsa, Christian Pöyhönen ja Tero Hietanen. Toimintaa ei saatu sielläkään valitettavasti vakiintumaan Suomesta oppinsa ammentaneen irlantilaisen harrastajan Mike O´Connelin toimesta. 

Lajin kansainvälistymisen aikoihin Suomessa alkoi sen nopea alamäki. Han Moo Do:lla ei ollut edellytyksiä menestyä ulkomailla, eikä Young Suk itse koskaan muuttanut vuoden 2000 haastattelussaan mainitsemiinsa maihin. Yhdysvallat jäivät niin Young Sukilta kuin lajiltaankin tavoittamattomiin.  Vaikka opettaja Young Suk ei lopettanut opettamista Suomessa, hänen aktiivisuutensa lajitoiminnan eteen ei ollut enää 2010-luvun koittaessa entisensä.

2010-luvulle tultaessa lajin suurin suosio oli Suomessa ohi ja lukuisista kehitysaloitteista huolimatta laji hiipui hiipumistaan. Hierarkkisen lajin johdon ja lajitoimintaan sitoutuneen harrastajakunnan välillä oli ollut jo pitkään erimielisyyksiä, mikä johti molemminpuoliseen tyytymättömyyteen. Maailma muuttui, opettajien panostus lajiin väheni ja keskeiset vapaaehtoistoimijat väsyivät näköalattomaan ja ailahtelevaan toimintaan. Vuonna 2008 SM-kilpailuihin osallistui enää n. 90 kilpailijaa.

Vuonna 2011 Finland Han Moo Do:n pääopettajana aloitti Inseon Hwang. Hänen johdollaan valikoitunut sitoutunut harrastajaryhmä lähti työstämään uutta moniottelukilpailua, jota koeponnistettiin, mutta se ei ottanut tuulta alleen. Myös lajin esittelyvideoihin panostettiin. Laji kuitenkin kärsi sisäisistä ongelmista, joihin ei pinnallisilla sääntömuovauksilla ja markkinointitoimilla ollut vaikutusta. Dan-kokeet piti ja dan-arvot myönsi edelleen 2010-luvun ajan lajin perustaja Young Suk. 

Kansallinen kilpailu- ja leiritoiminta pysyivät pienenä Suomessa läpi 2010-luvun ja lajin "suuret vuodet" olivat muisto vain. Jo vuonna 2008 Suomen Oriental Moo Do -liitto teki aloitteen tavoitteellisemman harrastajalähtöisen leiritoiminnan järjestämisestä lajin elvyttämiseksi. Syntyi edustusjoukkue-leiritoiminta, josta myöhemmin kehittyi liiton alaista maajoukkuetoimintaa päätähtäimenään Hoi Jeon Moo Soolin MM-kilpailut. Nämä harrastajalähtöiset kaikille harrastajille suunnatut liiton leirit olivat yli vuosikymmenen ajan ainoa tehokas harrastajia lajissa yhteen kokoava järjestely. Niillä yksin ei kuitenkaan voinut vastata siihen, mitä lajin heikentynyt tila kokonaisuudessa vaati. 

Laji levisi 2010-luvulla Inseon Hwangin johdolla ja Hoi Jeon Moo Sool -kytkösten avulla Latviaan, jossa Han Moo Do -väkeä kävi mm. ohjaamassa seminaarin (Seppo Iivonen, Wayna Moncada), ja näytöstelemässä sekä ottelemassa lajien välisissä Baltic Olympiad of Martial Arts-tapahtumissa (2015-2016). 2010-luvun loppupuolelta alkaen Latvian Han Moo Do-toiminta on ollut hiljaista. 

Latvian kilpailut olivat hyviä välitavoitteita Hoi Jeon Moo Soolin (2010-luvulla nimettiin Suomessa Hoi Jeon Hapkidoksi) ja Han Moo Do:n yhteiselle maajoukkuetoiminnalle, jonka piiriin 2010-luvulla otettiin myös aiemmasta poiketen ottelijoita, joilla ei vielä ollut musta vyö. Ottelijat hyväksytti Inseon Hwang ja joukkueen kapteeneina toimivat Christian Pöyhönen ja Mikael Räsänen. Maajoukkue menestyi vuosikymmenellä Hoi Jeon Moo Soolin MM-kilpailuissa erittäin hyvin mm. 2017 Meksikossa kaikki Suomen seitsemän ottelijaa voittivat kultaa. Tästäkin huolimatta maajoukkuetoiminta ajettiin alas ja 2010-luvun lopulla lajin tila oli jo kriittinen. 

Vuonna 2019 Suomen Oriental Moo Do -liiton järjestämän Han Moo Do 30-vuotta -juhlaleirin vetäjinä toimivat Antti Junikka, Janne Harju, Mikko Anttila ja Piia Kurki. Opettajat Young Suk ja Inseon Hwang kutsuttiin, mutta he eivät tulleet paikalle. Kyseinen leiri veti paikalle nelisenkymmentä harrastajaa ja samaisen vuoden SM-kilpailuissa oli enää reilu kaksikymmentä kilpailijaa.

Huomionarvoista on, ettei kenellekään lajissa oltu myönnetty 4.dan opettaja-arvoa vielä 2020-luvulle tultaessa, eli kolmen vuosikymmenen kuluessa. Ensimmäiset mustat vyöt myönnettiin 1994, 2.danit 2004 ja 3.danit 2009. Tämä tarkoitti vuosien saatossa sitä, että uusia mustia vöitä yhä vähenevässä määrin tuli, kun vanhoja ja kokeneita enemmässä määrin lopetti. Näköalat lajissa edistymiseen ja sen parissa toimiseen olivat todella tiukassa mustan vyön saavuttamisen jälkeen. 

Kaikesta huolimatta lajin kovat ajat ja lajipoliittiset haasteet antoivat myös mukana vielä olleille avainhenkilöille alustan kasvaa ja oppia. 

Vuonna 2020, kun lajia oli harjoiteltu Suomessa jo yli kolme vuosikymmentä, ryhmä opettaja Young Sukin pitkäaikaisimpia ja pisimmälle edenneitä lajissa ansioituneita oppilaita ryhtyivät toimeen ja perustivat lajin edistämiseksi itsenäisen Boreal Hanmoodo -tyylisuunnan sekä sitä opettavan ja sen lajitoiminnasta ja arvoista huolehtivan lajiorganisaation: Boreal Hanmoodo – School of Martial Artin. 

Tästä eteenpäin seurat ovat jakautuneet Suomessa Boreal Hanmoodon ja Finland Han Moo Do:n toiminnan alle. Boreal Hanmoodoa on tähän päivään johtanut alkuperäisistä perustajajäsenistä koostuva Dan-Kollegio: Antti Junikka, Janne Harju, Jori Pisilä ja Mikko Anttila. Koulun aloitusvaiheessa  mukana oli myös Sami Karjalainen, joka jäi kuitenkin alussa pois toiminnasta muitten kiireittensä vuoksi. Boreal Hanmoodon pääopettajana on Dan-Kollegion päätöksellä toiminut vuodesta 2020 alkaen Antti Junikka, jolle samalla myönnettiin Dan-Kollegion toimesta ensimmäinen pohjoismaisen Hanmoodon 4.dan mustan vyö arvo lajin korealaissyntyisiä opettajia lukuun ottamatta. Boreal Hanmoodon fyysinen päämaja Boreal Hanmoodo Headquarters sijaitsee Alavuden keskustassa.

Boreal Hanmoodo on siis Suomessa perustettu ja kehitetty pohjoismaisen Han Moo Do:n itsenäinen tyylisuunta. Sana Boreal viittaa ennen kaikkea sen pohjoiseen, suomalaiseen alkuperään ja tyyliin, ja erottaa tyylisuunnan muista Hanmoodo-lajeista tai organisaatioista. Boreal Hanmoodon aloitus oli haastava, sillä se osui juuri korona-pandemian kohdalle. Kuitenkin hyvin pian valtaosa Suomen Hanmoodo-seuroista liittyi mukaan organisaation toimintaan ja siitä tuli Suomen suurin Hanmoodo-koulu. 

Boreal Hanmoodon toiminnan myötä Suomeen on jälleen vakiintunut kansallinen tapahtumakalenteri, joka kattaa kansallisia leirejä aikuisille ja junioreille, vetäjäkoulutusta, kohdennettua tasokohtaista leiritystä dan-kokelaille, dan-kokeet, salikilpailuja sekä kerran vuodessa Hanmoodon SM-kilpailut. Myös uusia seuroja on noussut ja seuroissa on aktivoiduttu paikallisesti sekä kansalliseen toimintaan. 

Boreal Hanmoodo - School of Martial Artin kilpailusäännöstön myötä kilpailijamäärä on lähtenyt nousuun ja on palautunut myös osa Hanmoodon kilpailukulttuurin monipuolisuutta. Kun lajin heikkoina aikoina väkeä osallistui lähinnä ottelukilpailuun, on Boreal Hanmoodon myötä voinut kilpailla taas myös itsepuolustusnäytöksissä, erikoispotkuissa, vapaaohjelmissa, ja nunchaku-ottelussa. SM-kilpailuissa on otettu käyttöön myös monipuolisesti menestyneimmän kilpailijan Boreal Champion -kiertopalkinto, joka kuvastaa lajin monipuolisuutta arvostavaa luonnetta. Vuonna 2024 SM-kilpailuihin osallistui 80 kilpailijaa, eli kilpailijamäärät olivat lähellä vuoden 2009 tasoa.

Vuonna 2022 Dan-Kollegio myönsi Antti Junikalle 5.dan mustan vyön arvon Boreal Hanmoodo - School of Martial Artille asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta koulun pääopettajan roolissa. Ensimmäisen viiden toimintavuotensa aikana Boreal Hanmoodo - School of Martial Art on kouluttanut kaikkiaan 25 uutta mustan vyön astetta mukaan lukien 1.dan, 2.dan, 3.dan ja myös 4.dan opettaja-arvon omaavia taistelijoita. 

Boreal Hanmoodo on Boreal Moodo Oy:n tavaramerkki. Boreal Moodo Oy on lajitoiminnan taustalle perustettu yhtiö, joka mahdollistaa lajitoiminnan läpinäkyvyyden ja sen palveluja harrastajilleen, kuten kotisivut verkkokauppoineen. 

Boreal Hanmoodon arvot ja merkitys pohjautuvat pohjoismaisen Hanmoodon vastaaviin. Termi Boreal tuo niihin oman ulottuvuutensa.

Boreal Hanmoodo voidaan suomentaa esimerkiksi " Pohjolassa kehitetty korealaisen taistelun tie" tai "Pohjolassa kasvanut korealaisten kamppailulajien yhdistelmä"

• Boreal – Pohjolan näkökulma, kasvualusta ja kehitystyö
• Han – Korealainen perustaja, perinne, identiteetti ja henki
• Moo – Kamppailun taito väkivallan estämiseksi
• Do – Tie, jonka kuljemme itsemme kehittämiseksi

Hanmoodo kirjoitetaan hangulilla (korealaisilla aakkosilla): 한무도 
ja hanjalla (kiinalaisperäisillä Koreassa omaksutuilla merkeillä): 韓武道

• Boreal - viittaa pohjoiseen tai pohjoisiin alueisiin, tässä tapauksessa tyylisuunnan synnyinseudulle pohjolaan. Translitteroituna boreal kääntyisi koreaksi: 보리얼 (bo-ri-eol). Tämä ei ole arkikielinen eikä merkityksellinen korealainen sana, vaan ääntämyksen mukainen kirjoitus. Boreal – on latinalaisperäinen sana, joka tarkoittaa pohjoista tai pohjoiseen kuuluvaa. Se juontaa juurensa latinankielisestä sanasta borealis, joka viittaa pohjoiseen ilmansuuntaan ja erityisesti arktisiin tai subarktisiin alueisiin. Boreal-sanaa käytetään yleisesti tieteellisissä ja kulttuurisissa yhteyksissä kuvaamaan pohjoisia alueita, ilmastoa ja luontotyyppejä. Boreal Hanmoodossa Boreal viittaa siihen, että laji on syntynyt ja kehittynyt pohjoisessa – Suomessa, vaikka sen juuret ovat korealaisessa perinteessä. Pohjoinen tuo mukanaan omat erityispiirteensä mitä tulee mm. luontoon, elämänrytmiin ja arvoihin: Kun pohjolasta päin tarkkailee Han-termin filosofista merkitystä, ei voi olla havaitsematta yhteyttä suomalaiseen sisuun, joka nostaa kestävänä ja pitkäänkin kyteneenä päätään ankarista luonnonoloista, köyhyydestä ja sorron alla elämisestä huolimatta. Pohjolan väessä korostuu luotettavuus, rehellisyys, tasa-arvo ja käytännönläheisyys. Boreal ei siis viittaa vain maantieteelliseen sijaintiin, vaan myös henkiseen maisemaan, jossa kamppailutaitoa harjoitellaan. Se kuvaa toisenlaista näkökulmaa oppimiseen, kehittymiseen, harjoitteluun ja toiminnan johtamiseen. Boreal-sanan mukana tulee ajatus siitä, että kamppailulaji voi juurtua toiseen kulttuuriin menettämättä yhteyttä alkuperäänsä. Se muistuttaa, että taidon ydin voi säilyä samana, vaikka sen muoto, painotukset ja harjoitusympäristö mukautuvat uuteen kontekstiin. 
• Han (한, 韓) – viittaa Koreaan tai korealaiseen. Sanan merkitys vaihtelee kontekstin mukaan. Tyylisuunnan osalta se viittaa kulttuuriseen alkuperään, arvopohjaan ja korean kautta tulleisiin kamppailuperinteisiin, joista Hanmoodo ammentaa tekniikat ja filosofian. Sanana Han esiintyy myös Korean virallisissa nimissä esim. Hanguk (한국) = Etelä-Korea. Korealaisessa kulttuurissa Han on samalla syvästi tunteellinen ja historiallinen käsite, jolla ei ole suoraa vastinetta länsimaisissa kielissä. Filosofisesti Han voi tarkoittaa syvää, pitkään kytenyttä tunnetta surusta, epäoikeudenmukaisuudesta, kaipuusta ja toivosta – tunnetta, joka syntyy vastoinkäymisistä mutta ei katkeroidu. Se on eräänlaista hiljaista kestämistä ja sisäistä voimaa, joka näkyy sekä yksilön että kansakunnan tasolla. Tätä syvempää merkitystä ei ole suoraan istutettu kamppailulajin nimeen, mutta se avaa näkymää korealaisen kamppailuperinteen luonteeseen: kurinalaisuuteen, nöyryyteen ja henkiseen kestävyyteen. Korealaiset kamppailulajit eivät ole pelkkää fyysistä suorittamista, vaan ne kantavat mukanaan kansallista historiaa, periksiantamattomuutta ja kulttuurista identiteettiä. Han on läsnä tavassa, jolla harjoittaja suhtautuu harjoitukseen – vakavuudella, nöyryydellä ja sydämellä. Han voi siis samalla viitata korealaiseen alkuperään, kulttuuriseen identiteettiin, henkiseen syvyyteen ja emotionaaliseen sinnikkyyteen. Boreal Hanmoodossa Han yhdistää korealaisen perinteen ja filosofian pohjoiseen näkökulmaan. Se muistuttaa, että laji ei ole irrallinen tekniikkapakka, vaan osa kulttuuria, jossa kamppailu ja kasvu kulkevat yhdessä, usein näkymättömän, mutta vahvan tunnesiteen kautta.
  
• Moo (무, 武) – tarkoittaa taistelua, kamppailua, sotaa tai sotataitoja. Moo on rikas ja merkityksellinen käsite, etenkin kamppailulajien yhteydessä. Se ei tarkoita vain "kamppailua" pintapuolisesti, vaan siihen kietoutuu syvä kulttuurinen, historiallinen ja filosofinen ulottuvuus. Kiinasta Koreaan omaksuttu merkki (武) koostuu kahdesta osasta: 止 (ji, koreaksi ji tai ji-da) = "pysäyttää" ja 戈 (ge) = "kalpa/ase". Yhdistettynä merkityksenä voidaan nähdä "Pysäyttää ase", "lopettaa väkivalta", tai "rauhaan tähtäävä voima". Tämä osoittaa, että moo ei ole "taistelua taistelun vuoksi", vaan taidon käyttöä konfliktin hallitsemiseksi ja väkivallan lopettamiseksi. Moo viittaa soturiperinteeseen, sotilastaitoon, mutta erityisesti siihen, että todellinen mestari ei taistele turhaan. Moo on voiman ja viisauden yhdistelmä: fyysistä taitoa, mutta myös mielen malttia, eettisyyttä ja tilannetajua. Moo ei ole aggressiota, vaan vastuullista voimankäyttöä, itsekuria, kurinalaisuutta, ja halua välttää väkivaltaa. Se on kamppailua itsensä kanssa: pelkoja, heikkouksia ja impulsiivisuutta vastaan.
• Do (도, 道) – tarkoittaa kirjaimellisesti tietä, polkua tai suuntaa, mutta sillä on paljon syvempi merkitys erityisesti kamppailulajien, filosofian ja henkisen kasvun yhteydessä. Sana pohjautuu kiinalaiseen kirjoitusmerkkiin 道 (Dao), joka tunnetaan erityisesti taolaisuudessa kaiken olemassaolon järjestyksenä ja luonnollisena tienä. Kamppailulajeissa Do ei viittaa fyysiseen reittiin tai suuntaan, vaan elämänpolkuun, jota harjoittaja kulkee harjoittelun ja henkisen kasvun kautta. Se on sekä konkreettinen harjoituksen tie että vertauskuvallinen sisäinen matka, joka kehittää ihmistä kokonaisvaltaisesti – kehollisesti, henkisesti ja moraalisesti. Do ei ole päämäärä, vaan prosessi. Se on keskeneräisyyden hyväksymistä, jatkuvaa oppimista, itsensä tutkimista ja pyrkimystä parempaan tasapainoon niin harjoittelussa kuin arkielämässä. Kamppailutaito ei ole vain tekniikan hallintaa, vaan myös oman luonteen, tunteiden ja asenteiden hallintaa sekä asioiden luonnollisen järjestyksen ymmärtämistä. Do:n kautta korostuu harjoittelijan arvojen mukainen toiminta: kunnioitus, nöyryys, rehellisyys, päättäväisyys ja itsehillintä. Tie ei ole aina suora, helppo tai nopea – päinvastoin. Se vaatii aikaa, toistoa, epäonnistumisia ja niiden hyväksymistä. Do on syvällinen käsite: se ei ole pelkkää kehittymistä, vaan myös itsetuntemuksen lisäämistä ja vastuun kantamista omasta kasvustaan. Do sitoo yhteen fyysisen harjoituksen ja henkisen kehittymisen. Se muistuttaa, että taito ilman moraalia ei ole mestaruutta. Tie, jota harjoittaja kulkee, heijastuu hänen käytökseensä tatamin ulkopuolella – perheessä, työssä ja yhteiskunnassa. Do on elinikäinen matka, ei pelkkä oppitunti. Se on polku, joka rakentuu jokaisella askeleella ja näkyy siinä, miten harjoittaja kohtelee muita – ja itseään.

Lajiorganisaatiomme alle kuuluu Hanmoodo-seuroja, joissa sitoudutaan noudattamaan Boreal Hanmoodon omaa vyöjärjestelmää ja sen kriteerejä sekä tyylisuunnan arvoja. Lajiorganisaatioon kuuluminen ei maksa seuroille mitään ja organisaatio järjestää paikallisseuroilleen ja harrastajilleen kansallista opetusta, tiedonkulun, näkyvyyttä, tapahtumia, kilpailuja, varustekanavan, koulutusta ja mm. verkkopalveluja. Boreal Hanmoodon vetäjillä on käytössään tämän sivuston yläpalkista löytyvä E-HQ -jäsenalue, josta löytyy tarpeellista tukimateriaalia seuratoiminnan pyörittämisen ja oman kehittymisen tueksi.

Tyylisuunnan vyökokeita ja virallisia leirejä pitävät lajiorganisaation kouluttamat ja lisensoimat vähintään mustavöiset ohjaajat. Myös lisensoimattomat seuratoimijamme voivat järjestää leirejä vapaasti mutta näitä ei luokitella virallisiksi lajiorganisaation leireiksi. Ruskeasta vyöstä alkaen vyöt myöntää tyylisuunnan Dan-Kollegio, joka varmistuu näin mustan vyön standardien toteutumisesta. Dan-kokeet järjestetään kerran vuodessa. 

Boreal Hanmoodossa on käytössä pohjoismaisen Han Moo Don 10.kup -vyöjärjestelmä, mikä tarkoittaa kymmentä vyökokein suoritettavaa värivyöarvoa. Kup-arvojen jälkeen tulevat dan-arvot, joita on kymmenen.

10.kup valkoinen (peruskurssilainen)
9.kup keltainen (alempi värivyö)
8.kup vihreä
7.kup oranssi
6.kup violetti (ylempi värivyö)
5.kup sininen
4.kup punainen
3.kup ruskea (mustan vyön kokelas Dan-Kollegion valvonnassa)
2.kup ruskea (1 raita)
1.kup ruskea (2 raita)
0.kup ruskea (3 raita)

1.dan musta (ohjaaja)
2.dan musta (2 raitaa, ylempi ohjaaja) 
3.dan musta (3 raitaa, ylempi ohjaaja)
4.dan musta (4 raitaa, opettaja)
5.dan musta (5.raitaa ylempi opettaja)
6.dan musta jne. 10.daniin asti

Myös Boreal Hanmoodon sisältö on opetuksellisesti pääsääntöisesti samaa, kuin pohjoismaisen Han Moo Don sisältö. Se kunnioittaa pohjoismaisen Han Moo Don oppeja ja opetusjärjestelmää sekä tasonmukaista progressiota kilpailusäännöissä. Opetussisällön uudelleen rakentamiseen on vaikuttanut paljon se, ettei Boreal Hanmoodoa kukaan opeta ammatikseen. Sisältöä on siis pyritty järkevöittämään ennen kaikkea lajiharrastajan ja lajitoiminnan edun mukaiseksi sekä kehittämään sitä ajan hengessä ja lajiarvojen pohjalta. 

Monipuolisuus on läsnä lajiharjoittelussa sen alusta asti. Boreal Hanmoodon oma opetussisältö on mahdollistanut monen vyöjärjestelmästä aikaisemmin puuttuneen Han Moo Dossa vuosikausia harjoitellun tekniikan ja osa-alueen nivomisen kiinteäksi osaksi vyökoekriteerejä, jolloin vyökoekriteerit ja arkinen harjoittelu ovat huomattavasti lähempänä toisiaan. 

Nykyaika tietysti mahdollistaa myös kamppailuvaikutteiden saamisen tehokkaasti, eikä Boreal Hanmoodon ole tarkoitus jämähtää paikalleen, vaan kehittyä joustavasti ajan hengessä. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Boreal Hanmoodo kehittyy hallitusti sen moodo-arvoista käsin ja päätökset tehdään demokraattisesti asiansa osaavien ja vastuunsa kantavien henkilöiden toimesta myös harrastajakuntaa kuunnellen.

Koska lajissa on monta vyöarvoa, värivyösiirtymä on melko nopea, ohjeellinen puolivuotta per värivyö. Lajin ollessa samalla hyvin monipuolinen kehitystahti osa-alueissa on hyvin yksilöllinen. Voidaankin sanoa, että aikaisemmin opetellut asiat helposti unohtuvat alussa mutta alkavat sujuvoitumaan ja löytämään toisiaan kokonaisuutena vasta viimeisillä ylävärivöillä. Voisi ajatella, että lajin syvällisempi ymmärrys alkaa kehittymään vasta mustalla vyöllä, jolloin harjoitteluun tulee mukaan enemmässä määrin sisäinen ulottuvuus. 

Minimiaika mustan vyön suorittamiseen lajissa on viisi vuotta ja virallisen vyön suorittamiseen vaaditaan 18-vuoden ikä. Myös alle 18-vuotiailla on mahdollisuus osallistua sovelletusti dan-kokeeseen ja saada musta vyö. Tällöin kokeen suorittanut saa Junior Dan -arvon, joka ei ole virallinen dan-arvo, vaan se täytyy virallistaa myöhemmin suorittamalla täysimittainen dan-koe. Juniorivyö on ulkonäöltään perinteinen 1.dan mustavyö mutta punaisilla brodeerauksilla. Järjestelyllä pyritään purkamaan kehittyvän nuoren polulta turhia etenemisesteitä ja mahdollistamaan välitavoitteita tilanteessa, jossa musta vyö muuten kolkuttelisi hyvissä ajoin ennen täyttä ikää.  

Lisää vyökoekriteereistä löydät tietoa alta klikkaamalla "Vyökoekriteerit ja tekniikat".

Asusteet

Boreal Hanmoodossa on omanlaisensa itämaisille lajeille tyypilliset harjoitteluasut, joihin kuuluu takki, housut ja vyö. Harjoituspuvun hankkiminen ei ole pakollista mutta se tuo harjoittelumukavuutta ja yhteen kuuluvuuden tunnetta, joten lähes kaikki sen melko pian hankkivat. Sisäliikuntavarusteet riittävät tavallisissa harjoituksissa ja leireillä; vasta kilpailuissa viimeistään tarvitaan virallinen lajiasu. 

Vyön väri kertoo harrastajan taitotasosta ja sitoutumisesta lajiin sekä vyöjärjestelmässä etenemiseen. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että esimerkiksi jokainen sinivöinen olisi taidoiltaan saman tasoinen, vaan harrastajan tasoa peilataan aina kriteerien lisäksi myös hänen omiin lähtökohtiinsa. Tason arviointi on siis hyvin yksilöllinen ja kokonaisvaltainen prosessi.

Harjoittelu alkaa lajin perinteisellä Suomen lipun värisellä valkoisella peruspuvulla, jossa on siniset kaulukset. Kun harrastaja saavuttaa violetin vyön, hänestä tulee ylempi värivyö, mikä tarkoittaa sitä, että hän on kypsä alkaakseen harjoitella myös harjoitusten vetämistä ja vyökoekriteerien mukaisten lajisisältöjen ohjaamista alemmille värivöille. Violetista vyöstä alkaen ylempi värivyö saa käyttää harjoituksissa myös mustaa pukua, jossa on punaiset kaulukset, tai valkoisen ja mustan puvun yhdistelmää. Valkoinen ja musta puku ovat virallisia kilpailuasuja.   

Viralliset lisenssin omaavat vyökoevalvojat eli henkilöt, joilla on oikeus valvoa vyökokeita lajiorganisaatiossa sekä järjestää virallisia lajiorganisaation leirejä pukeutuvat mustaan takkiin, jonka kauluksessa lukee valkoisella BOREAL, sekä valkoisiin housuihin. Tällöin kyseessä on vähintään 1.dan mustavöinen harrastaja. Dan-kollegion takki on lyhempihihainen ja väriltään laivastonsininen. Myös sen kauluksessa lukee valkoisella BOREAL. Takin kanssa käytetään valkoisia housuja. Dan-Kollegion asua näkee lähinnä Dan-kokeiden valvonnan yhteydessä. Toisessa yhteydessä aivan yhtä hyvin Dan-Kollegion jäsen voi pukeutua peruspukuun, 6.kup+ -pukuun, tai lisenssin haltijan asuun.

Takki ja housut -yhdistelmä ei siis välttämättä kerro harrastajan taitotasosta ja sitoutumisesta, mutta se voi kertoa. Se voi kertoa myös roolista lajiorganisaatiossa tai käsillä olevassa tilaisuudessa. 

Hygienia

Seurat huolehtivat hygieniaohjeistuksesta paikallisesti. Harjoituksiin tullaan puhtaana ja terveenä puhtaassa harjoituspuvussa. Tällä ehkäistään mm. tarttuvia iho- ja muita sairauksia. Jos iho on rikki tai siinä on jotakin epämääräistä, esimerkiksi varpaanvälit kutiavat ja nahkaa irtoaa, päänahka oireilee omituisesti (esim. laikkuja) tms. matolle ei mennä vaan vaiva hoidetaan ensin kuntoon asianmukaisesti. 

Korut ym. ylimääräinen poistetaan ennen harjoitusten alkua, etteivät ne repeydy tai aiheuta vammoja toisille. Urheiluvarustuksessa ei saa olla vetoketjuja tai muita kovia ja vahingoittavia osia. Täysipainoinen harjoittelu tapahtuu paljain jaloin ja kynnet pidetään lyhyinä. Kenkien käyttö lisää nivelvammojen riskiä vaihtelevilla alustoilla mm. tukijalkaa kiertäessä ja tekee potkukontaktista vaarallisempaa. 

Poikkeaminen näistä, esimerkiksi sykemittarin käyttö harjoitusten aikana, tarkoittaa paikallista ja selkeää sopimista asiasta harjoitusten vetäjän ja harjoitusparin kanssa, jotta riskeiltä vältytään. 

Etiketti

Harjoituksissa opetetaan käytöstapoja mutta niiden omaaminen on myös harjoittelun edellytys. Epäkunnioittavan käytöksen siivittävänä tai sovittamattoman nuhteellisen taustan omaavana ei ole asiaa lajin pariin. Harjoituspaikkaa, harjoitusten vetäjää, oman seuran väkeä ja muita tilankäyttäjiä kohdellaan ystävällisesti ja kunnioittavasti. Harrastajan hyvä käytös välittyy myös salin ja harjoitusten ulkopuolelle. Lajiharrastaja kantaa mukanaan lajin mainetta ja tähän liittyy vastuu. Mitä pidemmälle edennyt ja vastuullisemmassa asemassa hän on, sitä suurempi on vastuu ja sitä esimerkillisempää toimintaa sopii odottaa.

Harjoitussalin ovella kumarretaan saliin päin. Myös matolle noustessa kumarretaan matolle päin. Matolta poistuttaessa kumarretaan matolle päin ja salista poistuttaessa saliin päin. Tämän tarkoitus on herkistyä harjoittelemaan, ja päin vastoin herkistyä palaamaan salin ulkopuoliseen elämään. Kyseessä on siirtymäriitti harjoituksiin ja sieltä pois. Tämä on harjoituspaikan, yhteisen tilan ja ajan kunnioittamista, jolla annetaan harjoitusrauha ja keskittyminen oleelliseen sekä itselle ja muille. Harjoituspaikan kunnioittamista ovat myös pinnallisemmatkin seikat, kuten se, että pukuhuone, sali ja ilmapiiri pidetään omalta osin siistinä.

Harjoituksissa kumarretaan vetäjälle, harjoituspareille ja -ryhmille. Kumarrus toimii myös harjoitusten ja yksittäisten harjoitteiden ja demonstraatioiden kunnioittavana aloitus- ja lopetusmerkkinä, sekä harjoitusparin ja hänen kanssaan harjoittelun hyväksyvänä ja kunnioittavana eleenä. Kumarrus on myös tärkeä struktuurinen turvallisuusseikka. Kumartamiseen liittyvät rutiinit ja muu salietiketti opitaan harjoituksissa vetäjän johdolla. Tämä on osa lajiharjoittelua, eikä kenenkään oleteta osaavan lajisidonnaisia etikettiasioita etukäteen.

Harjoituksissa toimitaan osana ryhmää vetäjän ohjeiden mukaan. Peruskurssille tultaessa mitään lajista ei tarvitse tietää mutta vetäjän ohjeita tulee pystyä kuuntelemaan ja niiden mukaan toimimaan oman parhaan mukaisesti. Mitään ei kuitenkaan ole pakko tehdä, esimerkiksi jos joku liike tuottaa esimerkiksi liiaksi kipu- tai pelkotiloja, nämä tulee jättää tekemättä ja mielellään kertoa vetäjälle. Tällöin vetäjän on mahdollista tarjota esimerkiksi korvaava kehittävä liike. Harjoituksissa saa ja pitää kysyä, mikäli jonkin asian suhteen on ylitsepääsemättömiä haasteita. Muutenkin vetäjän ja joskus myös harjoitteluparin on hyvä olla tietoinen harjoitteluun vaikuttavista terveys- ja muista asioista.

Puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa. Se on kuitenkin äärimmäisen tärkeää kamppailun harjoittelussa. Toistuvasti joku kokee, että harjoituspari ottaa liian kovasti. Yleensä on kysymys siitä, että pari ei ymmärrä ottavansa liian kovasti, eikä tällöin ymmärrä sopeuttaa tekemistään. On tärkeää uskaltaa rohkeasti kertoa, miltä itsestä tuntuu harjoitella toisen kanssa rakentavan harjoittelutuntuman löytymiseksi. Jos parin kanssa ei asia suju, puhu vetäjälle. 

Me kaikki kehitymme omaa vauhtiamme ja omista lähtökohdistamme. Kaikkien kanssa harjoittelu ei aina ole mieluisaa esimerkiksi intensiteetin puolesta. Muista, että pettymykset liittyvät usein omiin odotuksiin. Huomatessasi hankaluutta harjoittelukemiassa parin kanssa, turhautumisen sijaan pyri antamaan parillesi aikaa ja apua, jotta hän voi kehittyä omaa vauhtiaan ja tulevaisuudessa harjoittelu hänen kanssaan sujuukin jo paremmin. Auttamalla toinen toisiamme seurakulttuuri ja me itse kehitymme parhaiten.

Itseään kokeneempien kanssa harjoittelua ei pidä jännittää turhaan. Kokemus tuo kykyä asettua eri tasoisten harjoitteluparien tasolle. Tätä harjoitellaan kaikkien osalta harrastuksen alusta asti. Heikommat ja vahvemmat, pienemmät ja isommat, nuoremmat ja vanhemmat, aloittelijat ja kokeneemmat harjoittelevat keskenään yhdessä oppien. 

Terminologia

Vuosien saatossa pohjoismaisen Han Moo Do:n perustaja Young Suk ei pitänyt oppilaidensa koreankielisen terminologian hallintaa tärkeänä, vaikkakin perussanastoa oli jonkin verran lajimateriaaleissa mukana vielä vuosituhannen vaihteen tietämiin. Tietty terminologia on siis tästä johtuen kulkenut lajiharjoituksissa ja kilpailuissa yhä mukana. Vakiintuneempia lajissa ovat olleet etikettiin ja kilpailukomentoihin liittyvät termit, kun taas lajin tekniikoiden terminologiaa on käytetty ajan saatossa vähemmän.

Boreal Hanmoodo - School of Martial Artilla ei ole korealaista opettajaa ja siksikin korealaisen terminologian näyttäytyminen tyylisuunnan toiminnassa on vähäisempää. Se nojaa pohjoismaisen Han Moo Do:n yleisimpään käytettyyn termisisältöön ja sen käyttö on tyylisuunnassa täysin vapaaehtoista. Haluamme kuitenkin kuljettaa tiettyä perusterminologiaa tyylisuunnassa mukana tuodaksemme näkyväksi korealaista kulttuuria ja kannustaaksemme kiinnostuneita tutustumaan siihen lisää. 

Koreankieliset komennot ovat toki hyödyllisiä oppia, sillä ne tuovat kyllä selkeyttä ja turvallisuutta harjoituksiin ja erityisesti kilpailuihin, joissa se tuomarin käskyissä erottuu kuulijan korvaan muusta äänimaisemasta paikallista kieltä selkeämmin. 

🥋 Harjoitus- ja ottelukomentoja

Koreaksi / Romanisaatio / Merkitys
차렷 / Charyot / Asento! / Seiso suorassa, valmiina
경례 / Kyongne / Kumarrus / Kunnioituksen osoitus
준비 / Junbi / Valmiusasento / Valmistaudu liikkeeseen tai otteluun
시작 / Sijak / Alkaa / Liikkeen tai ottelun aloitus
갈려 / Kalyo / Keskeytys / Ottelun tauko tai välihuomautus
계속 / Keso / Jatka / Keskeytyksen jälkeen jatketaan
바로 / Baro / Palaa alkuasentoon / Liikkeen päättyessä, paluu asentoon
그만 / Geuman / Lopeta / Erän tai harjoituksen päättäminen
뒤로 돌아 Dwirodora / Käänny ympäri (180°) / Käännöskomento (-Dora)
앉아 / Anja / Istu / Käsky istuutua 
일어서 / Iroseo / Nouse ylös / Käsky nousta istuma-asennosta 
무념 / Munyeom) / "Ei-mieltä" / Hengitysharjoitus 

🟥🟦 Ottelun värit, erät ja tulokset

Koreaksi / Romanisaatio / Merkitys
청 / Cheong / Sininen / Otteluvyön väri
홍 / Hong / Punainen / Otteluvyön väri 
승 / Seung / Voittaa / "Cheong seung!" = Sininen voittaa!
회 / Hoe / Erä / "Il-hoe!" = Ensimmäinen erä!

⚠️ Ottelurangaistukset

Koreaksi / Romanisaatio / Merkitys
경고 / Kyonggo / Varoitus / Voidaan antaa virhepisteiden ehkäisemiseksi
감점 / Gamjeom / Virhepiste / Pistevähennys vastustajalle

🙋‍♂️ Tervehdykset ja kohteliaisuus

Koreaksi / Romanisaatio / Merkitys 
안녕하세요 Annyong haseyo / Hei
감사합니다 Kamsahamnida / Kiitos 

🔢 Numerot 1–10 koreaksi, joita käytetään mm. tahtia laskiessa harjoituksissa

Suomeksi / Koreaksi (puhekieli) / Romanisaatio
1 하나 Hana
2 둘 Dul
3 셋 Set
4 넷 Net
5 다섯 Daseot
6 여섯 Yeoseot
7 일곱 Ilgop
8 여덟 Yeodeol
9 아홉 Ahop
10 열 Yeol 

Sino-korealaiset numerot (1–10), joita on käytetty mm. vyöarvojen ja otteluerien järjestystä ilmaistessa

Numero / Hangul / Romanisaatio / Esimerkki
1 / 일 / il / 일단 (il-dan) – 1. dan
2 / 이 / i / 이단 (i-dan) – 2. dan
3 / 삼 / sam / 삼단 (sam-dan) – 3. dan
4 / 사 / sa / 사단 (sa-dan) – 4. dan
5 / 오 / o / 오단 (o-dan) – 5. dan
6 / 육 / yuk / 육단 (yuk-dan) – 6. dan
7 / 칠 / chil / 칠단 (chil-dan) – 7. dan
8 / 팔 / pal / 팔단 (pal-dan) – 8. dan
9 / 구 / gu / 구단 (gu-dan) – 9. dan  
10 / 십 / sip / 십단 (sip-dan) – 10. dan 

Boreal Hanmoodon viralliset vyökoekriteerit löytyvät ajantasaisena aina borealhanmoodo.comin etusivulta. Kriteerit ovat rakennettu sitä ajatellen, että ne toimivat samalla ohjenuorana harjoitusten rakentamiselle vyöarvoittain, eli mikäli haluat nähdä, millaisia harjoitteita peruskurssilla tullaan pääsääntöisesti tekemään, kurkkaa keltaisen vyön vaatimukset. Toki voi olla, että salissa harjoittelee samaan aikaan muitakin vyöarvoja, jolloin harjoitukset voivat koostua yhteisestä agendasta, joka enemmän tai vähemmän poikkeaa peruskurssisisällöistä. 

Lajissa eteneminen on rakennettu kriteereihin siten, että jokaisella vyöarvolla tulee monipuolisesti yksilötekniikoita, jotka ovat pääsääntöisesti yksin harjoitusmuodossa esitettäviä tekniikoita, sekä paritekniikoita. Yksilötekniikkaosuus toteutetaan vyökokeissa pistokokein ja se mahdollistaa yksilötason teknisen tarkastuksen ja ohjauksen eteenpäin. Asento/askel-, torjunta-, lyönti-, potku-, ja putoamistekniikka -kokonaisuuksiin tulee ruskealle vyölle asti jotakin uutta. Asetekniikoita kysytään vyökokeissa violetin vyön kokeesta eteenpäin vuorotellen vaihtelevasti nunchakua, keppiä ja miekkaa. 

Jokaisella värivyöarvolla tulee ruskealle vyölle asti paritekniikoita sekä itsepuolustus- että ottelukokonaisuuteen pois lukien sinisen vyön koe, jolloin itsepuolustusosuudessa rakennetaan painetilanne, jossa aikaisemmin opittuja tekniikoita käyttäen on tarkoitus selviytyä useampaa hyökkääjää vastaan yhtä aikaa. Paritekniikoita otteluun tulee kolme uutta per vyöarvo ja itsepuolustukseen 4-5 per vyöarvo. Ruskean vyön viimeisillä arvoilla sekä yksilötekniikat että paritekniikat muodostuvat erilaisiksi vyökokeissa arvioitaviksi tekniikkakokonaisuuksiksi, kuten itsepuolustustekniikkasarjoiksi, varjoharjoitteluksi, putoamistekniikka-vapaaohjelmaksi ja keppitekniikkakoreografiaksi, sekä eläviksi kamppailutilanteiksi, kuten pystyotteluksi, nunchakuotteluksi tai painiotteluksi. 

Ottelukamppailu rakentuu Boreal Hanmoodossa kaukaa lähelle. Ottelutekniikoissa korostuu voiman kovan kohtaamisen sijaan vastustajan liikevoiman hyväksikäyttö omissa tekniikoissa, sekä vastustajan heikkoon valmiuteen, tasapainoon tai kohtaan ajoitetut iskut. Voidaankin sanoa, että itsepuolustustaitoa tukevasti ottelussa tavoitellaan periaatetasolla ja taktisesti ajan painoa kestävää tapaa ja taitoa, jolla yhä toimintakykyinen heikompikin henkilö voi potentiaalisesti vielä voittaa vahvemman. Ikä heikentää lopulta vahvimpiakin, eikä heikommalla ole varaa asettua voimamittelöön, vaikka aikanaan olisikin ollut kova kamppailija. Tietysti ottelutekniikat ovat omanlaisiaan, eikä monikaan sellaisenaan sovellu viisaasti itsepuolustukseen varsinkaan pitkällä tähtäimellä. Jos taas ajatellaan ottelusilmää, päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta, turvallisen etäisyyden ja puolustussuunnan hallintaa askeltamalla, herkkää vastustajan voimaan mukautumista ja tämän voiman hyödyntämistä sekä lyömistä ja jatkotekniikoita, ovat nämä ottelutaitoja, joilla on potentiaalia pelastaa tiukan paikan tullen iäkkäämpänäkin. 

Tekniikat alkavat siis ottelutekniikoissa pitkältä etäisyydeltä liikkumisen ja torjumisen harjoittelusta ja näistä tehtävistä vastatekniikoista aluksi potkua vastaan (potkuetäisyys) ja tämän jälkeen lyöntiä vastaan (lyöntietäisyys). Näissä korostuu ajoitus. Tämän jälkeen harjoitellaan sisäänmeno painietäisyydelle, painiotteessa toimiminen (lähietäisyys), mattoon eteneminen ja matossa toimiminen (maassa kamppailu). Näissä korostuu oikea tuntuma. Tämä progressio näkyy myös ottelukilpailun sääntöluokissa: Ottelu alkaa D-sarjassa etäisyysotteluna pääosin pystyssä ja painin osuus ja arvostus ottelussa lisääntyy ottelusarjan vaikeutumisen myötä (C-A). 

Itsepuolustustekniikat ovat irrottautumisia otteista, nivellukkoja, kaatoja, heittoja, hallintaotteita ja iskuja heikkoihin paikkoihin näiden mahdollistamiseksi. Itsepuolustusta harjoitellaan ennakoinnista sekä oman tilan ja rajojen asetannasta, tarttumis-, lyönti, potku ja asepuolustuksiin (puukko) yhtä ja useampaa päälle kävijää vastaan. Han Moo Don itsepuolustus on korealaista Hosinsul:ia (호신술), mikä tarkoittaa koreaksi "itsepuolustustaitoa" (ho = suojele, sin = keho/mieli, sul = tekniikka) Se sisältää nykyaikaan peilaten myös hyvin suoraviivaisia ja voimakkaita tekniikoita, joiden harjoittelun tarkoituksena on kuitenkin saavuttaa päälle kävijästä hallinta pienimmän haitan periaatteella, eikä tekniikan vahingoittava loppuun vienti, ellei sitten tilanne niin todella vaadi. Vaikka tekniikat ovat potentiaalisesti ja huolimattomissa käsissä vammauttavia, Hosinsul on periaatteiltaan lempeä. Periaatteet korostavat:

1. Itsensä ja muiden suojelemista, ei hyökkäämistä.

2. Väkivallan välttämistä – ensisijainen tavoite on poistua vaaratilanteesta vahingoittamatta ketään tarpeettomasti.

3. Vastustajan hallintaa, ei tuhoamista – esimerkiksi lukot, kontrollit ja heitot tilanteen rauhoittamista varten.

4. Tilanteen ja etäisyyden hallintaa – reagointi uhkaan eri vaiheissa: ennen kosketusta, kosketuksen aikana ja sen jälkeen.

5. Kehon ja mielen yhteyttä – itseluottamus, henkinen rauhallisuus, päätöksenteko- ja fyysinen toimintakyky ovat keskeisiä.

Vyökokeissa kysytään myös sitkeyttä suoriutua omalla kehon painolla tehtävistä lajille ominaisista alkulämmittelyistä ja lihaskuntoliikkeistä. Tämä valmistaa harjoittelijaa pitkällä tähtäimellä mustan vyön kuntokokeeseen, joka on vaativa fyysinen ja henkinen koettelemus. Tätä on myös mustan vyön erillinen tekniikkakoe, jossa kokelaan tulee osata koko kup-arvojen lajisisältö. Mukana on lisäksi tiilen murskaus kädellä ja jalalla sekä oman itsepuolustussovelluksen ohjausnäyte. Mustan vyön saavuttanut henkilö omaa monipuoliset ja toimivat kamppailu- ja itsepuolustustaidot, toimintakykyisen kehon ja periksiantamattoman mielen. 

Musta vyö on syvemmän ymmärryksen kehittymisen näkökulmasta kuitenkin alkupiste. Lajin perustaja on aikanaan sanonut: "1.dan musta vyö on kuin pieni lapsi. Nyt todellinen harjoittelu vasta alkaa." Tällä tarkoitetaan syvempien lajiperiaatteiden omaksumista, sisäistä matkaa, joka mahdollistaa luonnollisemman ja terveellisemmän liiketavan, taidollisesti toimivamman tekniikan ja kamppailulajin kestävän harjoittelun elämänmittaisella matkalla. Tällä matkalla tekniikoiden taustalla oleva liike opitaan käynnistämään ja kuljettamaan paremmin sekä tekniikoiden voima muodostamaan ja välittämään taitavammin. Lajissa puhutaan luonnollisesta liikkeestä ja voiman tuotosta sen ehdoilla. 

Dan-arvoilla tulee myös lisää tekniikoita ja haastavampia eläviä paineharjoitteita, jotka vievät itsepuolustus-ja kamppailutaitoa sekä itsetuntemusta eteenpäin (mm. nyrkkeily- ja puukkopuolustusharjoitteet sekä oikean miekan käyttö leikkaustekniikoissa). Huom! Nyrkkeilysparraaminen pääkontaktilla on vyöjärjestelmän näkökulmasta mustan vyön sisältöä. Tähän valmistava tekninen harjoittelu rakentuu siis vyöjärjestelmässä perinteisen Han Moo Do -ottelutekniikan päälle alkaen ylemmillä värivöillä.

Vyökoekriteerit ovat Boreal Hanmoodossa laadittu peruskurssilta opettaja-arvoille asti. Näitä kehitetään jatkuvasti mutta maltillisesti lajin moodo-arvoista käsin ja uuden sisällön omaksumiseen annetaan aina siirtymäaika. Vyökoekriteereissä huomionarvoista on, että kriteerit eivät toki rajoita vyökohtaisten asioiden opettamista jo ennen kyseistä vyöarvoa muuten kuin turvallisuusnäkökulmasta, esim. nunchakutekniikkaa voi hyvin jo harjoitella peruskurssin kanssa, kun taas korkealta heittämistä tulee varoa ennen kuin putoamistekniikka on riittävän hyvin hallussa.

Hanmoodon sisältö on siis monipuolinen ja joustava!

Tyypillinen Boreal Hanmoodo -harjoitus alkaa peruskurssin osalta kehon nivelten pyörittelyllä, jossa käydään avaten läpi kehon keskeiset joustokohdat. Tämän jälkeen tehdään alkulämmittely, joka koostuu pystyssä juoksusta suoritettavista liikesovelluksista, kuten liikkumisesta eri suuntiin, siksakjuoksusta ja lattiakosketuksista. Alkulämmittelyliikkeitä tehdään myös harjoitusmuodossa, jossa asettaudutaan jonoihin ja riveihin vyöjärjestykseen. Tästä edetään kuormittavampiin omalla painolla tehtäviin lihaskuntoliikkeisiin, kuten punnerruksiin ja linkkuveitsiin, sekä venyttelyyn ja muuhun liikkuvuusharjoitteluun. Peruskurssilla lähdetään siis ennen kaikkea valmistamaan kehoa kamppailuharjoittelua ajatellen. 

Laji korostaa kokonaisvaltaista ja joustavaa liikkumistapaa, ja sen alkulämmittelyn idea onkin tutustuttaa tähän rakenteellisesti. Siinä lisätään ymmärrystä kehon joustokohdista ja tavoitellaan joustavaa kokonaisvaltaista kehonkäyttöä vähemmän kuormittavissa, luonnollisemmissa, ja siksi matalamman kynnyksen, kävely/juoksujohdannaisissa liikkeissä. Tästä siirrytään kuormittavampiin liikkeisiin, joissa myös pitkällä tähtäimellä on tavoitteena saavuttaa kokonaisvaltaisen ja joustavan liikkeen ymmärrys. Tarkoitus on oppia käyttämään kehoa joustavasti, monipuolisesti ja jatkuvasti kaikkiin suuntiin sekä kevyemmässä että raskaammassa oman kehonpainon liikemallissa. Tämä tuo kamppailuun ja elämään sekä kestävyyttä että taloudellista tehokkuutta. 

Joustavuus tarvitsee taustalle kuitenkin ominaisuuksia, kuten voimaa ja liikkuvuutta, ja kokonaisvaltainen kehonkäyttö koordinaatiota ja hallintaa. Edellä mainitulla alkulämmittelysapluunalla voidaan myös näitä tarvittavia ominaisuuksia kehittää muuttamalla tekemisen painopistettä enemmän esimerkiksi voimaharjoittelun, rentoutumisen tai hallitun liikkeen suuntaan. Sapluuna on olemassa sovellettavaksi ohjenuoraksi vetäjille kunkin harrastajan ja ryhmän tarpeen mukaisesti.

Lajiin on iskostunut tietty alkulämmittelyn, kehonpainoliikkeiden ja venyttelyn liikepatteristo, jota kehityksen eteen toistetaan, ja jonka kautta liikkeen ymmärryksen tasoa myös dan-tasolla arvioidaan. Mm. tietyissä lihaskuntoliikkeissä nostetaan toistomääriä joustavan ja energiatehokkaan liiketavan löytämiseksi. Mallin ei kuitenkaan ole tarkoitus tylsistyttää harjoittelua tai rajoittaa luovaa tekemistä, vaan muistuttaa lajiominaisuuksien kehittämisen keskeisistä palikoista. Harjoituksia siis toteutetaan käytännössä vaihtelevilla ja mielekkäillä tavoilla, ja kaikki hyvät uudet vaikutteet ovat tervetulleita. 

Tästä siirrytään tyypillisesti tekniikkaharjoituksen pariin. Tekniikoita voidaan harjoitella yksin harjoitusmuodossa tai vapaammin, parin kanssa ja ryhmissä. Tekniikkaharjoituksia sovelletaan, jolloin muuttujia tulee lisää, ja siirretään näin lähemmäksi eläviä tilanteita. Lopulta rakennetaan turvallisia painetilanteita, joissa tekniikoita testataan. Ottelutekniikoiden osalta painetestinä toimii suojavarustein tai ilman oteltava sparri erilaisin sovituin säännöin, pääosassa tietysti Hanmoodo-ottelu päivän agendaan sopivin osin. 

Itsepuolustusharjoittelussa harjoitukselle luodaan turvalliset raamit ja mukana on aina sparria enemmän hallintaa ja yhteistyötä turvallisen harjoittelun saavuttamiseksi. Tämä mahdollistaa myös vaarallisempien tekniikoiden yllätyksellisen harjoittelun. Tekemistä voi sitten tason mukaan elävöittää lisäämällä tai sekoittamalla muuttujia ja intensiteettiä, kaoottisempaa tekemistä kohti. Siinä missä otteluharjoittelussa ominaista on se, että kaksi täydessä valmiudessa olevaa henkilöä kamppailevat, korostuu itsepuolustuksen harjoittelussa yllätyksellinen kehonkäyttö tilanteessa, jossa vastapuolen valmius halutaan minimoida. Tähän liittyy tilanteen sosiaalinen ulottuvuus, jolla halutaan varmistaa, että tilanne loppuu ennen kuin se etenee tappeluksi. Itsepuolustuksessa ei siis haluta valmiuselein antaa tappelunhaluiselle tappelupukaria, vaan yksinkertaisesti päättää tilanne joko rauhoittelun tai yllättävän fyysisen intervention kautta. Näin ottelu- ja itsepuolustusharjoittelu tukevat toisiaan erinomaisesti tarjoten laaja-alaista kamppailuymmärrystä osana yhtä ja samaa kokonaisuutta.

Harjoitusten lopussa on lyhyt loppuverryttely ja rauhoittuminen polvi-istunnassa hengitysharjoituksen muodossa. Puhutaan myös mielen tyhjentämisestä. Omiin mielenliikkeisiin on helpompi päästä käsiksi pysähtymällä ja sulkemalla silmät vauhdikkaan toiminnan päätteeksi. Kehon ja mielen yhteys voi tulla näkyväksi tunnustelemalla hengitystä ja kehoa sekä samalla havaitsemalla omia ajatuksia. Samassa rauhoitutaan, mikä auttaa pian siirtymään takaisin salin ulkopuoliseen arkeen. Harjoitusten lopuksi annetaan itsellemme ja toisillemme aplodit hyvästä työstä itsemme ja toistemme eteen.

Tässä yksi esimerkki harjoitusten sisällöstä, joka tietysti muuttuu tasoryhmän tarpeen ja tilanteen mukaisesti. Harjoittelurakenne ei aina mene juuri näin, vaan aivan yhtä hyvin se voi mennä niin, että ottelusilmää kehittävä sparri tehdään siinä kohtaa, kun on virtaa ja keskittymistä jäljellä, ja rankempi ominaisuus- ja välineharjoittelu vaikkapa treenin lopuksi. Yksi asia, josta harjoituksissa ei jousteta on turvallinen harjoitteluympäristö ja toimintatapa, jotka pyritään mahdollistamaan joka tilanteessa. Harjoittelun hyväksi havaitut tavat ja myös muut harjoitteluolosuhteet vaihtelevat seuroittain ja vetäjittäin.

Moodo-lajin ollessa kyseessä opetussisältö on sekä laaja että syvä, ja opinpolku ajateltu elämänmittaiseksi. Niin moodoon kuin elämäänkin mahtuu monenlaista lähestymiskulmaa. Lyhyen aikavälin kehitystavoitteet ovat toki harjoittelussa tärkeitä, mutta tärkeää on myös ymmärtää, että arkisen harjoittelun ohjaustyössä peilataan samalla harjoitusten sisältöä lajiarvojen kautta myös laajemmin. Moodon harjoittelu ei ole pohjimmiltaan huippu-urheilua, eivätkä sen itsepuolustusmallit nouse vain ja ainoastaan nyky-yhteiskunnan kylmistä realiteeteista, vaikkakin nämä tarjoavat erinomaista sisältöä myös moodolajin harjoituksiin. Lajin, sen filosofian tai sen harjoitusmetodin ei ole tarkoitus olla paras, realistisin, tehokkain, nykyaikaisin, optimoiduin, hienoin tai uskottavin, vaan elämän kannalta hyödyllinen. Se on laaja kokonaisuus ja se sallii lajin pariin tulemisen ja lajissa sekä ihmisenä kehittymisen monenlaisille ihmisille heidän omista lähtökohdistaan. Kyseenalaistaessaan harjoitteita kannattaa muistaa, että lajinomaisen toiminnan taustalla vallitsee omanlaisensa arvopohja.

Vaikka harjoituksissa opitaan alusta asti monenlaisia hyödyllisiä taitoja ja temppuja elämän erilaisten haastavien tilanteiden varalle, taidon hyvä omaksuminen ottaa pitkän aikaa. Vaikka harjoitellut asiat olisivat kuinka hyödyllisiä tahansa, ne eivät takaa sitä, että ne toimisivat joka ikisessä tilanteessa kokeneellakaan. Sellaista suvereniteettia ei ole olemassakaan. Nöyryys on tärkeää harjoittelun alussa ja sen ollessa pitkällä. Tärkeää on kehitys, sillä se parantaa mahdollisuuksia selvitä elämän haastavista tilanteista. Ei tule siis antaa virheellisten mielikuvien vallata mieltä taidon hetkellisen kehittymisen seurauksena. Todellinen taituruus niin Boreal Hanmoodossa kuin elämässäkin saavutetaan ahkeran ja pitkäjänteisen harjoittelun ja sen myötä itsetuntemuksen kehittymisen kautta. Isossa kuvassa harjoitukset pyrkivät siis tarjoamaan harrastajalle mielekkään mahdollisuuden haastaa itseään fyysisesti ja henkisesti kerta toisensa jälkeen paremman itsetuntemuksen, jonka varaan myös todellinen taito rakentuu, kehittymiseksi.

Harjoitukset ovat monipuolinen kasvun paikka!

Hanmoodo-kilpailut eivät koskaan ole olleet tyypilliset urheilukilpailut, vaan niiden tarkoitus ja tavoite on liittynyt kiinteästi moodo-arvoihin. Hanmoodon harjoittelu ei tähtää kilpailemiseen eikä lajin harjoittelu myöskään keskity vain kilpailuosa-alueiden työstämiseen. Moodo-kilpailu on kuitenkin lajissa erittäin tärkeä asia. Siksi, vaikka kilpailu ei ole lajissa pakollista, suuri osa harrastajista päättää kuitenkin kilpailla. Se on työkalu itsensä ja taitojensa testaamiseen ja kehittämiseen. Paineen alaisessa tilanteessa harrastajan on mahdollista saada rehellinen reflektio siitä, mitä hän osaa ja mitä ei. Hän kykenee haastamaan itseään ja kohtaamaan pelkonsa omalla tasollaan, ja tätä kautta onnistumaan ja ylittämään itsensä. Tämä johtaa oman tason rehelliseen tunnistamiseen, kykyuskomusten kasvuun ja kehittymiseen. Kilpaileminen kasvattaa yleensä harjoittelumotivaatiota ja johtaa tavoitteellisempaan harjoitteluun.

Säännöt vaikeutuvat ja monipuolistuvat taitotason edetessä. Taitotason salliessa ottelijat kykenevät ottelemaan täydellä kontaktilla turvallisesti ja järkevästi. Tämän saavuttamiseksi kaikille pyritään luomaan järkevä kehityspolku. Moodo-kilpailut ovat siis harrastajille saavutettavat tasoon katsomatta, jolloin harrastajalle pyritään tarjoamaan lähtökohtaisesti hänelle sopiva ja turvallinen, kuitenkin haastava ja kehittävä sarja. Häikäilemätön toiminta tai minkäänlainen huono käytös ei kuulu moodo-kilpailuihin. Kysymys on kilpailusta ennen kaikkea itseään, ennakkoluulojaan ja pelkojaan vastaan, tai katsontakannasta riippuen voi ajatella myös, että itsensä ja oman kasvunsa puolesta. 

Boreal Hanmoodo - School of Martial Art järjestää salikilpailuja joka vuosi, jonka lisäksi järjestetään Hanmoodon SM-kilpailut kerran vuodessa. Salikilpailuissa osa-alueita on vähemmän, ottelukilpailu on mukana joka kerta. Kaikki kilpailumme ovat tarkoitettu matalalla kynnyksellä osallistuttaviksi ja kaiken tasoisille harrastajille.

Kilpailumuodot lyhyesti:

1. Ottelukilpailu. Otellaan painoluokittain suojavarusteet päällä sarjasta riippuen semi- tai täyskontaktilla. Sääntöluokkia on neljä: D-A, joista D on aloittelijasarja ja A virallinen SM-sarja. D-sarjassa otellaan 2x1min semikontaktilla (ts. pisteet selkeästä osumasta ja kova kontakti kielletty). Sallitut tekniikat, lyönnit keskivartaloon, etu-, kierto- ja sivupotku keskivartaloon ja päähän, jalasta kiinni otettaessa kaato. Voitto pisteillä. Tyrmäys kielletty. C-sarjassa semikontakti poistuu, potku- ja alasvientitekniikat lisääntyvät sekä pisteytys kannustaa taidokkaampiin tekniikoihin. Voitto pisteillä. B-sarjassa eräpituus nousee 2x2min,  mattokamppailu tulee mukaan ja voimakriteerit kovenevat (ts. pisteen saamiseksi voiman välittymisen tulee näkyä). Voitto pisteillä tai tyrmäyksellä. A-sarjassa otellaan täydellä kontaktilla 2x2 min. Sallitut tekniikat: Lyönnit keskivartaloon ja kaikki potkutekniikat keskivartaloon ja päähän, painitekniikat pystyssä ja matossa, lyönnit matossa rajatusti, lukotukset ja hallintaotteet. Voitto pisteillä ja tyrmäys sekä vastustajan taputtamaan saaminen keskeyttävät ottelun tuottaen voiton suoraan. Boreal Hanmoodossa kilpailija saa lähtökohtaisesti itse päättää sarjansa. Juniorit (alle 15-vuotiaat) ottelevat aina semikontaktilla ja ilman pääkontaktia, eikä junioreilla ole pääsyä A-sarjaan. Ottelukilpailu tarjoaa turvallisen kokemuksen ennen kaikkea siitä, miltä tuntuu, kun täydessä valmiudessa oleva vastustaja käy tosissaan päälle. Hanmoodolle ominainen päähän lyöntien sekä jalkoihin kohdistuneiden potkujen puuttuminen ottelumuodosta tekee otteluista vauhdikkaita ja rohkaisee turvallisesti käyttämään monipuolista tekniikkaa. Ottelu on lajin kilpailumuodoista tehokkain ja kokonaisvaltaisin paremman itsepuolustus- ja kamppailutaidon saavuttamiseksi ja siksi myös kestosuosikki. 

2. Itsepuolustusnäytöskilpailu. Esitetään tuomariston edessä itsepuolustustekniikoita esittelevä näytös joko parin kanssa tai ryhmässä. Näytös on ennalta sovittu koreografia, joka on harjoiteltu tarkaksi ja realistisella suoritusnopeudella esitettäväksi. Näytöksessä voidaan demonstroida vaarallisiakin tekniikoita nopeasti. Tämä edellyttää saumatonta parityöskentelyä ja erinomaista mukautumiskykyä. Ei riitä, että kykenee mukautumaan tekniikkaan, kun avustaja harjoittelee sitä täydellä nopeudella, vaan kisatilanteessa tämä tulee osata tehdä vielä paineen alla. Näytöstekniikoissa ei siis satuteta toista, mutta viedään tekniikat hyvin lähelle niiden todellista käyttönopeutta ja -liikelaajuutta siten, että se näyttää aidolta. Tämä kehittää tarkkuutta sekä mielen- ja kehonhallintaa. Näytösten ei kuitenkaan ole ulkoiselta olemukseltaan tarkoitus olla realistisia simulaatioita todellisista uhkatilanteista, vaan ne voivat olla esteettisiä esityksiä. Kunhan tekemisen henki on oikea ja tekninen taituruus tulee selkeästi esiin. Tuomarit antavat pisteet mm. näytöksen realistisuudesta ja teknisestä puhtaudesta.

3. Erikoispotkukilpailu. Potkitaan potkukohteeseen kahden jalan hyppypotkuilla mahdollisimman korkealle. Kolme potkua ovat kahden jalan etupotku yhteen kohteeseen, kahden jalan etupotku (siipipotku) kahteen kohteeseen ja saksipotku (etupotku ja sivupotku eri suuntiin samaan aikaan). Hyväksytty potku osuu kohteeseen, suoritetaan oikealla tekniikalla ja laskeutuu tasapainoisesti. Kolmesta potkusta kokonaisuutena parhaimmat pisteet saanut voittaa. Erikoispotkujen B-sarjassa kilpaillaan helpommin suoritettavilla hyppypotkuilla: hyppyetupotkulla ja hyppysivupotkulla. Erikoispotkut kehittävät kamppailijalle tärkeitä kehon joustavaan käyttöön liittyviä ominaisuuksia. Vaativien potkujen onnistumiseksi hyvin kehon täytyy toimia kokonaisvaltaisesti yhteen, jolloin kehittyy myös käsitys harmonisemmasta liikkeentuottamistavasta.

4. Henkilökohtainen vapaaohjelma -kilpailu. Esitetään tuomariston edessä yksin vapaaohjelma, joka yhdistelee taitavasti ja monipuolisesti mutta eheästi valikoituja lajin osa-alueita. Kilpailumuodossa oma luovuus nostaa päätään ja tarkoitus on kyetä esittelemään mm. kamppailutekniikan ja kamppailunomaisen liikkeen monipuolisuutta, notkeutta, keveyttä, voimaa, lennokkuutta ja rauhallisuutta, laaja-alaisesti. Kilpailumuoto haastaa kilpailijaa ennen kaikkea sisäisesti. Monipuolinen demonstraatio vaatii kykyä rauhoittua paineen alla, jotta kykenee esittämään näkyvästi hienovaraista kehonkäyttöä tekniikoissa. Usein juuri ulkoinen ärsyke tai kohde määrittää liiaksi liikettä ja tekniikoita ja näitä onkin samalla tavalla vaikeaa hahmottaa ilman kohdetta johon osua tai saada vaikutusta. Kilpailumuodon harjoittelu ohjaa harrastajaa tutustumaan yhä syvemmälle kehontuntemukseen ja omiin mielenliikkeisiin, jolloin tekniikoiden syvempi sisältö - mitä kehossa ja mielessä todellisuudessa tapahtuu riippumatta ulkoisista ärsykkeistä ja tavoitteista - pääsee avautumaan.  

5. Nunchaku-ottelu. Otellaan 2x1min pituusluokittain suojavarustein (ristikkokypärä ja ottelusuojat) pehmonunchakulla toista vastaan. Nopeatempoiset ottelut käydään maltillisella kontaktilla (täyskontakti kielletty), sillä aseen kanssa kontakti kiihtyy näinkin varsin kovaksi. Vain sormille, haaroihin ja kaulaan iskeminen on kielletty. Pääosumasta saa korkeammat pisteet. Kapulan täytyy liikkua koko ajan ja kättä tulee vaihtaa aktiivisesti virhepisteen uhalla. Kolmesta virhepisteestä häviää ottelun. Voitto tulee pisteillä. Nunchaku-ottelun ei ole tarkoitus simuloida optimaalista tapaa kamppailla nunchakulla, vaan kehittää myös nunchakun käsittelytaitoa ja liikettä aseen kanssa. Aseella on vaikea torjua, joten keskeistä on turvallisen etäisyyden ylläpito ja nopeat kimmoisat hyökkäykset kamppailuetäisyydelle. Ottelu kehittääkin etäisyyden hallintaa ja siihen tarvittavia kimmoisuusominaisuuksia, reaktiokykyä sekä hahmotusta kättä pidemmän kanssa toimimiseen.

Jokaisesta kilpailulajista sarjojen kolme parasta saavat mitalin. Viralliset suomenmestaruudet myönnetään kaikista viidestä osa-alueista vain A-sarjan voittajille. A-sarjan SM-statuksesta huolimatta SM-kilpailutkin ovat tarkoitettu kaikille harrastajille.

Boreal Champion -kiertopalkinto

Kilpailuissa monipuolisimmin menestynyt aikuinen kruunataan Boreal Championiksi ja hän saa vuodeksi kotiinsa Boreal Champion pokaalin. Vuoden jälkeen palkintoon kiinnitetään laatalla kyseisen vuoden BC:n nimi. Junioreille on oma Junior Champion palkintonsa. Kaikkien aikojen ensimmäinen Boreal Champion (2022) oli Emmi Seppälä.

Löydät viralliset SM-kilpailusäännöt ja lisätietoa moodo-kilpailuista sivustomme yläpalkin Kilpailut -otsikon alta. Tule rohkeasti kilpailemaan, kilpailut ovat sinua varten!

Koulumme aikaiset kilpailutulokset löydät kilpailukohtaisista uutisoinneistamme otsikon 'Uutiset' alta. Vanhoihin kisatuloksiin ajoilta, kun laji oli suurimmillaan, pystyt tutustumaan esimerkiksi täältä.